Hyvää Joulumieltä ja mieltä vuodelle 2011!

Sain juuri luettua Muumilaakson marraskuun. Ihastuin. Elämän minimalisointi, ajattomuus  ja selkeästi erilainen dialogi havahduttavat. Ei puristeta kättä vaan tassua. Erityisesti ihastuin kohtaan, jossa Ruttuvaari meni talviunille:

”Hompsu peitteli Ruttuvaarin haahkanuntuvatäkillä ja kietoi peitteen tiukasti vaarin ympärille, sillä talvesta saattaisi tulla kylmä. Pullossa oli konjakkia juuri parahiksi, jotta siitä voisi huhtikuussa ottaa pienet keväthuikat.”

Ja kyllähän siellä juhlittiin, kuten TA:n pikkujouluissa BRA´ssa (toipumiseen meni päiviä!). Muumitalon keittiö oli koristeltu hienosti, ja kaikkien piti esittään jokin ohjelmanumero.

Hemuli esitti runon:

Kysyn mi on onni – illan hiljaisuutta, lämmin puristus tassuun eikä muuta – on onni purjehtia poies, jättää rannan muta, ja meren suuri rauha sielussansa tuta.
Ah, mi on elämämme – se on uni vain, suuri kumma virta välissä kukkulain.
Polulta eksyn, itseni araks tunnen – mitä tehdä, kotia löydä en?
Elämän moninaisuus painaa niinkuin taakka. Puristu tassuun peräsin – odotan siihen saakka.

Vilijonkka taas järjesti hienon varjokuvateatteriesityksen.

Kirjaa leimaa luopumisen haikeus ja nukkuvan luonnon majesteettisuus – kaikkialle on laskeutunut sumu ja päivä on vain hetki aamusarastuksen ja iltaruskon välillä. Sataa ensi lumi ja kaikki lähteävät pois paitsi Tuhto (Hompsu).

Tuhto elää läpi tuskansa ja pelkonsa, ryntää hirmuisen metsän syövereihin ja vapautuu vihdoin vuorilla . Hän tiesi sen jo,  ja lasipallossa hän oli nähnyt pienen pisteen tuikkivan……

Vuorelta näki kauas aavalle merelle. Hän pystyi tuskin erottamaan myrskylyhdyn, joka oli sidottu muumiperheen purjeveneen mastoon. He olivat tulossa kotiin!

”Koko meren ulappa levisi hänen edessään harmaana ja tasaisten valkopäisten laineiden juovittamana aina horisonttiin asti. Tuhto käänsi kuononsa tuuleen päin, hän istuutui maahan odottamaan. Nyt hän saattoi viimeinkin taas odottaa.”

Tietysti mekin odotamme uutta kevättä. Istutaan kynttilänvalossa ja katsotaan liekin lepatusta. Hyvä oli tämäkin vuosi, ensi vuodesta tulee vielä parempi – omalla tavallaan.

PS. Ja tässä uusin tekeleeni, Tiimiakatemian Timeline, onko Sinulla siihen mitään täydennettävää?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s