Erämaan kutsu – Tiimiakatemian liiderit meloivat Vaikkojoella 8.-10.9.

NJL = Nuoresta Johtajasta Liideriksi, Tiimiakatemian johtajuuskoulutusohjelma

Kumman kaunis syksy –  ja lämmin.

Helteisen kesän jälkeen Vaikkojoki huutaa vettä janoonsa. Viimeiset vesipisarat kohtaavat toisensa kapeassa uomassa, joka vie meitä kituisesti eteenpäin…..

             

Jokainen tuntee epävarmuutta astuessaan ensi kertaa kanoottiin. Vettä kosiskeleva pohjapinta ei ole suuren suuri ja se on selkeästi äkkiarvaamaton, loppukiikkerä mutta samalla petollisen alkujäykkä.

             

Erik on kahden apuohjaajan lisäksi ryhmämme ehdoton johtaja ja vastaa turvallisuudestamme. Ensimmäistä päiväämme johtaa operatiivisella puolella myös Riikka. Aurinko paistaa ja tuulta on alle 3 m/s. Kaverijohtaminen on pulmallista tasavertaisuuden ja auktoriteetittömyyden vuoksi. Yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä ja minne ollaan matkalla olisi oltava, mutta nyt sitä ei ole. Yksi ryhmä erkanee joukosta heti ensimmäisellä koskella, eikä heitä enää nähdä koko päivänä. Loput ryhmät pysyvät yhdessä ja laskevat eteen tulevat kosket vuorollaan ilman suurempia ongelmia.

             

Jokireitti on kaunis, vesi kirkkaan puhdasta ja luonto lähes koskematon.

 Minulle tuli aavistus siinä jokea rauhallisesti meloessa, että herra Kontio tutki joella kulkijoita turvallisen matkan päästä ja ymmärsi kaverijohtajuuden ydinolemuksen.Seuraavana yönä Kontio tuli uneeni ja julisti siinä korkean kallion laelta Kaveri Johtamisen teesit:

  • positiivinen ajattelu
  • arvostava suora puhuminen
  • empaattinen kuunteleminen
  • ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen
  • kertaaminen ja ymmärryksen varmistaminen
  • yhteiset tavoitteet ja tahto sitoutua

Kontio lopetti esityksensä arvokkaasti: MUR, olen puhunut!

             

Illalla saavuimme lepopaikkaamme ja leiriydyimme. Nälkä ajoi eväsrepuille ja päivällisen tekoon. Illalla istuttiin nuotiolla ja reflektoitiin päivän tapahtumia. Tunnelma oli harras ja lähes mystinen, kuten alla olevasta kuvasta voi huomata.

  

Yöllä uni ei kuitenkaan tullut heti sillä päivän tapahtumat askarruttivat mieltä. Piskuiseen mökkiin ahtautuivat Nuoret Liiderit ja siskonpeti osoittautui riittoisaksi.

             

Valmentajat taas majoittuivat puolijoukkuetelttaan, jonka harjalla oli ammottava aukko: kaminan lämpö karkasi harakoille ja untuvapussit olivat tarpeen.

             

(takana huussirakennus)

Aamu on iltaa kylmempi ja raikas sekä kostea kuin talvinen sademetsä.

Matkalla huussiin huomaan suden jäljet, jotka johtavat rantahietikolta pihan läpi metsään. Mielestäni se on ollut liikkeellä yksin, mutta Johannes uskoo myös naarassuden ohittaneen leirimme aivan lähietäisyydeltä. En uskaltanut kertoa asiast mitään muille valmentajille, enkä maininnut myöskään , että samaisella huussimatkalla olin astua yli parimetrisen aamuviileydestä kankean kyyn päälle.

             

Jussi ottaa tänään vastuun joukoista. Eilisen virheistä on opittu ja porukka pysyy tiukasti yhdessä. Jussin johtaminen on selkeää ja pyyteetöntä. Myös johtamispuhe on ymmärrettävää. Riikan eilisen huippusuorituksen jälkeen hän vastaa avoimesti haaasteeseen – erehtymättä.

  

Melonta kivisissä koskissa on haasteellista – pohja kolisee ja kivet tuntuvat jalkapohjissa. Välillä matka pysähtyy kokonaan ja melojapari jää kosken vangiksi. Mietin vakavasti sitä, millainen kyyti odottaa kokematonta melojaa näissä kuohuissa, kun veden pinta nousee normaaliksi ja uomat täyttyvät kuohuista. Olisiko meistä niiden voittajiksi, virtojen kulkijoiksi?

             

Päivä on pitkä ja matkakin kypsyttää. Aistin erämaan kutsun, joka voi olla tuhoisa kulkijalle. Kaverijohtamisessa ja erämaassa visio ja päämäärä voivat kadota yllättäen, huomaat menettäneesi otteen. Eksyt ja uuvut enemmän ja enemmän. Kaverijohtaja voi upota suohon tai vain joutua näkymättömiin. Kun kulkusi hidastuu, tarkkaavaisuutesi herkiää ja vaistosi hämärtyy iskevät pedot. Mitä ne pedot ovat kaverijohtamisessa?

             

Viimeinen veto, veto, veto – loppusuoralla vesi roiskuu muttei veri. Verenmaku suussa kuitenkin melotaan. Voittajajoukkua määrittelee itse itsensä voittajaksi.

  

Paras mahdollinen tiimiläinen, syntyykö se erämaajoella ja kosken kuohuissa? Dialogi luonnon kanssa on puhdas ja viaton. Toinen jaksaa kuunnella, mutta toisen kuunteleminen ei aina onnistukaan.

Lopulta valmentaja Mimmu avautuu toisille valmentajille: hän uskoo karhun nuolleen hänen korvaansa yöllä teltassa! Muut valmentajat ovat hiljaa ja katsovat toisiaan salaperäisesti…….

”Se oli erämaan kutsu” – voimahuuto kaverijohtamiselle ja jalolle mielelle!

  • Katso kuvakooste (50 kuvaa Vaikkojoen melonnasta) diashow TÄÄLLÄ
  • Katso kuvakooste (50 kuvaa Vaikkojoen melonnasta) kuvat  TÄÄLLÄ

 

AINEISTOA KAVERIJOHTAMISESTA:

Mainokset

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s